Se viimeinen keskustelu ennen Turun turnausta.
- -
Toke: – Aika nöyrää tässä loppupeleissä ollaan… ei tässä oo kuitenkaan mitään voitettu. Aiemmatkin näytöt on aika “huikeet”…
Kokki: – Nöyrä tässä pitääkin olla, mutta kyllä tarvoitteet pitää korkealle asettaa tällä porukalla…
* * *
– Ens sunnuntaina voi olla aika tyhjä olo, kun on nostettu lauantaina malja juhlittu koko viikonloppu, vai mitä luulet?
- Voi elämä. En mä sitä kuitenkaan vielä halua ajatella. Vaikka ollaankin, ehkä liikaakin, hehkutettu.
– Niin, eipä siihen oikeastaan voi muuta sanoa.
- Nyt on mun mielestä se aika palata siihen, että pelataan eka ja vasta sunnuntaina (/lauantai-iltana) hehkutetaan… Kyllähän se niin on, että meni pelit miten meni, niin reissu tulee silti olemaan aivan uskomaton. Mutta jos voittoja tulee, niin ai ai ai.. Voin sanoo, etten ole mitään sellaista kokenut aikaisemmin.
ni eipä siihen oikeestaa voi muuta sanoa.
– Niinhän se on. Eihän tässä mitään sankareita olla!
- Vielä *hymyä*
– Kai *hymyä*
* * *
- Pitäiskö tehdä nyt nopeet haastattelut? Sä kysyt ja mä heitän pallon takaisin…
- Eiks me tässä koko ajan väritellä. Sä kysyt multa, mä kysyn sulta, sä vastaat, mä vastaan, sä oot tammi, mä oon paju…
– Normi, vanha puuvertaus.
- Mutta ihanaa tää silti on.
* * *
- Kyllä sen verran on pakko sanoa, että jos Opan kanssa pääsen 2-1-hyökkäykseen, niin pakko kai se on s-tana syöttää… se ajaa mut muuten jäällä paskaks! *naurua*
- Opaan luotetaan. Sillä on kovat paineet…
– Pari onnistumista tekis kyllä hyvää. Mulla on kyllä keinot, millä saadaan paineet laskeen. 2 litraa Jelziniä mukana ja voin todeta, että kyllä sillä hymyyn päästään.
* * *
– Mulla on paperilla rankkarin vetäjät valmiina. Yks nimi puuttuu vielä, pitäiskö sitä ite ampua marttyyriinä?
– Viimeisellä on luonnollisesti kovimmat paineet, mutta kyllä mä pidän sua hyvänä vaihtoehtona. Toivotaan, että menee paremmin kuin viime vuonna!
* * *
– Mites Rassa?
– Hiljainen ja eleetön. Pallot ei mee kyllä kovin helposti ohi. Saattaa kyllä vähän jännittää, kun lähes kaikki tuntemattomia entuudestaan. Huomenna pääsee jututtaan.
- Kun tsuumaa tätä jengiä, niin voiko meidän maalivahti olla tuntemattaan oloaan rennoksi tässä porukassa?
– Kyllä se siitä rentoutuu!
* * *
– Mä taidan heittää kiikarit Turussa, mitä itte?
- Kokki 10+8, Toke 1+5
– Iso väri.
- Pieni väri.
– Tavoitteet on 2+1
- Sä oot isossa roolissa. Ja jos 2+1 on sut tehot turnauksessa, niin muut ovat pettyneitä – minäkin.
– Ei kai nyt sentään! Ne on lyhyitä pelejä ja saattaa olla tiukempaa kuin viime vuonna! Saa nähdä missä vaiheessa ketsuppipullo aukeaa.
- Viime vuodelta muistan, kuinka olit vähäsen jäissä ekan päivän, kun sulla oli päänsärkyä. Lähdettiin lauantai-aamuna Rokkibaarin kautta pelaileen ja kai se sun turnausliekki syttyi silloin, kun laitoin jukeboksista “Stiff Upper Lip”:n soimaan…
* * *
– Toke pakissa kuulostaa muuten aika hasardilta. Mutta kyllä mä itteeni luotan. Uskon, että saatan nousta sieltä johonkin rooliin *naurua*
- *naurua* Kyllä mä uskon, että sä pärjäät. Siellä tarvitaan sitä kylmäpäisyyttä ja tekua… Maqqu ja Henkka ainakin tietää taktiikan; pallo vaan vastustajan päätyyn, niin siellä sitten kyttää yks kaveri.
- Jep, otankin itselleni kunnian ja sanon, että meidän 1-2-1 -taktiikalla tullaan ratkaiseen monta matsia.
– Selvä se. Viime vuonna se taktiikka tuli siitä, kun ei jaksanut puolustaa *hymyä*
* * *
– Meillä on aika kova hyökkäys. Pelaajia riittää rooliin kuin rooliin.
– Totta, totta! Luotan kaikkiin…
- Jännityksellä odotan Kankin otteita. Kyllähän se näin on, että nelikolta Kokkonen-Kanki-Kokki-Kalliosaari odotetaan niitä tehoja! Opa-Kokki on mun makuun…
– Opa-Kokki kuulostaa aika hyvältä, kun tietää itse minkälaista se on ennen ollut. Opa on vahva joka hommassa ja Kokki keskittyy syöttelyyn!
* * *
– Pelithän on ykkösasia, mutta kyllä mä odotan tän jengin kanssa myös sitä meininkiä kentän ulkopuolella!
– Totta…
- Kai me otetaan lauantai-aamuna pre-gamet taas rokkibaarissa *naurua*
- Kyllä! *naurua* Ihan mieletön mesta. Muistan hyvin kyllä ne kaikki stiffupperlipit ja hellsbellsit!
- Sitä fiilistä lähdetään hakemaan uudelleen.
* * *
– Mutta ihan vakavissaan. Jos me nyt pärjättäis ja päästäis nostaan se kannu yhdessä ilmaan… niin kuinka korkealle sä nostaisit sen hetken? Kun meikäläinen pohtii sitä – oon nähnyt lukemattomia kertoja untakin – niin ei voi muuta sanoo kun, että kyllä siinä varmasti muutama onnenkyynel tulis väkisin. Me kaverit ollaan kuitenkin aika pitkä matka kuljettu yhdessä. Voisko olla enää mitään parempaa?
– En keksi nyt ainakaan mitään hienompaa hetkeä. Se olisi unohtumatonta! Huutaisin varmaan vaan aivan täysiä “jeeeeessssss!!”
* * *
– Kyllä toi porukka merkkaa mulle kavereina todella paljon ja sen takia oon jo nyt maalannut mailani ihan valkoiseksi, että saan pyytää jokaiselta pelaajalta nimikirjoituksen mailan varteen… AHK 07′ Turku.
- Mahtavaa!
– Mä maalasin jo eilen ihan vitivalkoiseksi ja onhan se aika hämäävän näköinen. Nimikirjoitukset tekee siitä kuitenkin komeen.
- Todellakin!
– Mutta mennään hakeen se kannu!
- Oon völjyssä…
