AHK 2006 @Turku

8 päivän päästä alkava Streethockeyn SM-kisojen Turun turnaus kutkuttaa jo vatsassa. AHK on vahvistunut viime vuodesta ja pelaajat ovat jälleen vuoden kokeeneempia. Kun vielä on noin viikko aikaa turnaukseen, postaan tähän uudelleen blogin, jonka kirjoitin viime vuotisen Turun reissun jälkeen. Se oli sitä ihanaa aikaa.

- -

AHK 2006 @ Turku

 

“Kun iso joukko ystäviä, kavereita ja pelikavereita kokoontuu yhteen eräänä viikonloppuna pitämään hauskaa ja pelaamaan kerrankin yhdessä, on mausteet isoon spektaakkelin valmiina. Ja niinhän siinä kävi, että Kokki ja assistentit tekivät Turun viikonlopusta yhden kesän komeimmista.” - Toke

“Reissun hienoin hetki oli, kun Kokki latas 1-1 tasoituksen. Olin ihan varma, että me mennään pitkälle” – McEla

Juna kulkee vaan…
Libbe, Pentti ja Hendry oli meillä yötä. Jaska liittyi aamulla messiin ja lähdettiin siitä kaupunkiin. Siellä joukkoon liittyi Kokki ja lopulta juna-asemalla myös toinen Juho, eli Toijala sekä Kilu ja Sara.

Meillähän oli tunnetusti hieman epäselvää, että menemmekö junalla vai bussilla, kiitos Turussa olevien ratatöiden. Lopulta kuitenkin valittiin juna, mikä oli oikein kätevä ratkaisu.

The Team
Kun saavuimme Turkuun, suunnistimme suoraan Paviaaniin, tuohon Turun kuuluisaan homobaariin (ei kuulemma enää tätä mainetta), jossa seuraamme liittyi Maqqu ja McEla. Yhdet otettiin ja juhlistettiin hienon reissun alkua.

Tämän jälkeen valuimme pikku hiljaa kohti Aurajoen rantaa, jossa pelikenttämme sijaitsi. Tässä vaiheessa kaikki eivät vielä olleet paikalla, vaan porukkaa saapui pikku hiljaa pelialueelle.

Joukkue alkoi näyttämään joukkueelta, kun ryhmään tuli vielä Lepi ja Juusto, mutta vasta Sätkyn ja Antonin sekä tietysti jenkkihuoltajamme, Kylen, saapumisen jälkeen allekirjoittanut alkoi syttyä: joukkue oli kasassa 15 minuuttia ennen peliä.

AHK – TVP 4-0 (0-0)
1-0 H.Tuomisto
2-0 Kokkonen
3-0 Mäkelä
4-0 A.Tuomisto

Ensimmäinen ottelu on aina ensimmäinen ottelu. Viime vuonna meitä kylvetettiin niin pahasti, että yksikin voitto olisi ollut pelkkää plussaa. Toki, meillä oli huomattavasti parempi joukkue tänä vuonna kuin edellisenä vuonna. Ensimmäinen erä oli maaliton, mutta meidän selvää hallintaa. Sätkylle tuli koko erässä kaksi vetoa, joista toinen meni ohi. Perussetti siis.

Toinen erä oli meidän juhlaa. Hendry pisti komeasti Kokin syötöstä 1-0:aan yläriman kautta. Hetken kuluttua Anton teki vapauttavan 2-0 osuman ja eikä kulunut aikaa, kun tilanne oli jo 3-0 McElan läpiajon päätteeksi. Itse sain vielä kunnian laittaa 4-0 osuman lähes tyhjään maaliin Jaskan loistavasti passista. Tuohon maalin päättyi peli ja samalla Atalan Hoki Klupin historian ensimmäinen voitto oli tosiasia.

AHK – Beach Lions 2-3 (0-3)
1-3 Lindroos
2-3 Hyvärinen im.

Vaikea oli toinen peli. Oltiin koomassa alussa. Kaverit pääsi ampumaan puolesta kentästä kierteisiä palloja, pahempia mitä R.Carlos antaa fudiksessa. Säteri oli näiden pingis-pallojen edessä voimaton ja kävelyn jälkeen tilanne oli tyly 0-3. Siinä vaiheessa porukka alkoi heräilemään ja toinen puoliaika olikin meidän, ei nyt suvereenia, mutta aika tehokasta hallintaa.

Libbe herätti joukkueen 1-3 kavennuksellaan, josta alkoi armoton vääntö. Viimeisellä minuutilla Sätkyn nopeat jalat toivat miehen vaihtoon ja Kokki onnistui tasoittamaan omista reboundeistaan pelatessamme mies ylivoimalla. Tämä ei riittänyt, vaan 2 pistettä menetettiin oikeastaan paskan alun seurauksena.

After-Game
AHK:n jatkot olivat mielenkiintoiset. Osa porukastahan on vielä keskenkasvuista, joten joka paikassa ei ollut juhlafiilistä. Aika hyvin (/huonosti) ryhmä hajosikin ympäri kaupunkia ja välillä törmäiltiin siellä ja täällä. Itse näin paljon tuttuja ja piletystä olisi voinut jatkaa seuraavaan päiväänkin helposti, mutta nyt oli parempi vetää ihan iisisti budjetin sallimissa rajoissa. Yks juttu oli aivan perseestä: taxeja sai odottaa – mitä nyt perjantai-lauantai välisenä yönä odotettiin se kaksi tuntia. “hei gäpiii!”

After-Day
Aamupalalla ei näkynyt kaikkia pelaajia mikä oli ymmärrettävää. Varsinkin Penalla, Toijalalla ja Henkalla oli turnauskestävyys hieman koetuksella ja niinpä oli parempi levätä ennen päivän matseja. Huoneethan luovutettiin tunnetusti jo klo 10., mutta vielä yhdentoista jälkeenkin porukka oli lunkia sakkia ja makoili asuntolan aulassa. Ainakin Henkka makoili.

AHK – Buhwelit 3-1 (1-0)
1-0 Kokkonen
2-0 Hyvärinen
3-0 Suomi

Alkusarjan viimeinen ottelu oli peli, joka tulisi ratkaisemaan sen kumpi joukkueista menisi puolivälieriin. Hoki Klupin hyvin nukutun yön jälkeen joukkue oli valmiimpi kuin edellisen päivän peleissä. Rautainen ykköstutkaparimme Kokkonen-Hyvärinen oli mainiolla peli päällä ja Kokki olikin ottelun tehokkain tehden vakuuttavat 1+2 tehot. Mainitaan nyt vielä, että ottelussa nähtiin turnauksen komein koppi, kun Harri Säterin hanskakäsi AHK:n maalilla toimi kuin junan vessa; todella kaunis räpyläseivi maalin alakerrasta sai monet tuntemaan henkisen orgasmin – ja luotto säilyi!

Tästä vielä video, joka on kuvattu ennen peliä. Luotamme Kokkiin ja Sätkyyn!

Puolivälierä:
AHK – Team Forsport 1-1 (0-1), 1-2 rlk.
1-1 Hyvärinen im.

Kaikkien aikojen hienoin matsi tällä porukalla käytiin, kun paikka neljän joukossa sijaitsi vain voiton päässä. Turnauksen kovatempoisin peli oli nautittavaa. Molemmat joukkueet pelasivat kovaa, mutta sääntöjen mukaan toisin kuin aiemmissa otteluissa meille hävinneet joukkueet. Taistelu oli hienoa, mutta heti alkuminuuteilla tullut takaisku sai ainakin minut hieman miettimään “Mites jos tässä näin käy…”. Tässä vaiheessa on sitten pakko mainita ettei väärinkäsityksiä tule, että minä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin häviämistä – missä vain.

Erätauolla valettiin uskoa omiin. Joukkue oli hienosti yhtenäinen ja allekirjoittanutkin päätti jäädä lopulta vain vaihtoaitioon huutelemaan ketjukoostumuksia ja tarkkailemaan pelin edistymistä. Paikkoja sateli; Kokki ampui ristikulmaan, jolloin moni jo ehti luopua toivosta. Uudet kaverit menivät kehiin ja saivat vääntöä maalille.

Pari minuuttia ennen loppua huusin Säterin vaihtoon ja laitoin Henkan kentälle ylimääräisenä kaverina. Tässä vaiheessa kentällä oli Toijala, Anton, McEla ja Kokki, joka sai pallon itselleen. Maalin kulmalle painoi McEla, joka veti Forsportin pelaajan mukaansa. Kokki ajautui pieneen kulmaan, mutta yhtäkkiä – Kokin hakiessa syöttöpaikkaa – Kokki päätti itse kokeilla. Pallo painui todella ihanasti maalin kattoon, jolloin koko Turku räjähti. Aurajoki kaikuu vieläkin viime hetken tasoituksen mylvintää, jolloin koko joukkue lähti armottomaan viidakon tanssiin. Sillä hetkellä monesta tuntui, että AHK menee vielä todella, todella pitkälle. Kokki oli nöyrä ja kuuli, kun allekirjoittanut huusi useiden metrien päästä kuin karvaton gorilla ja kuinka lähimmäisenä ollut McEla tuli heti onnittelemaan hienosta maalista: “Mä tein blokin, näiks; mä tein blokin!”

Mutta se oli ihanaa. Kokin maali jää kaikkien mieliin ja historiaan.

Rankkarikisa koitti. En tiedä sitten mihin ratkesi ottelu. Joka tapauksessa meidän kannalta se päättyi huonosti, mutta eipä sitä kannata spekuloida, koska reissu oli jo nyt selvästi plussan puolella ja peli maistui (varsinkin jos vertaa viime vuoden mielettömään menestykseen). Rankkarikisan huippuhetki oli Kokin, joka kieltämättä oli joukkueemme kulmakivi monellakin mittarilla seurattuna, upea kämmenrysty-rankkari, joka lirui vastustamattomasti verkkoon. Silloin olimme vielä pelissä mukana.

Bussimatka
Pentti halusi saada kunnian itselleen, että valittiin bussi. Siis eihän bussissa mitään vikaa ole, mutta bussikuskeissa on. Varsinkin jos bussikuski on kaikkea muuta kuin mitä nyky-yhteiskunta vaatii palveluammatissa tässä tasa-arvon ihanassa maailmassa. Tääki juttu on niin vaikea, kun kuskista löytyi lähes kaikki mitä vaaditaan. Ei riittänyt se, että oli lyttäämässä naiset maanrakoon ja että piti tulla valittamaan metelöinnistä ennen kuin metelöitiin. Reppujahan ei bussiin tietenkään saanut viedä, mutta ei kuski tainnut tietää, että kyllä ne juomat muutenkin bussiin saapuivat. Kaikkein paras oli se, että välillä kuskia ei näkynyt edes koko etuosan peilistä – olisiko sitten kaverilla ollut pilli ja retkipullo mukana.

Joka tapauksessa matkamme bussikuski oli jotain mitä en koskaan unohda. Vielä viimeinen kuulutus mikä kaverilta tuli, oli niin legendaarinen, koska se tuli niin pervolla äänellä. Maqquhan tunnetusti repesi niin, että luulin kaverin kusevan housuihinsa “Jaaa shitten Thampereelleh lähtevät vaihhtavat busshiaan Huittishissa, jhosta bhussi lähtee laithurilta sheitsemän…”

Atalan Hoki Klup: Reissun jatkot @ Nitetrain
Mehän lähdettiin vielä pienellä porukalla Nitetrainiin jatkoille, jonne päästiin Kilun avulla – kiitos siitä. Ilta oli varsin mainio. Henkan piti vaan lähteä hieman aikaisemmin ottamaan happea ulos, mutta kyllä se siitä tokeni.

Kiitos reissusta kaikille mukana olleille pelaajille, huoltoryhmälle ja kaikille paikalla olleille ja myös niille, jotka ovat konkreettisesti auttaneet matkan onnistumisessa ja myös niille tahoille, jotka ovat olleet henkisenä tukena. Ensi vuonna uudestaan!

Käy. Mä sytyin tähän reissuun!