Vielä on 45 päivää siihen hetkeen, kun Streethockeyn SM-kisojen Turun karsintaturnaus alkaa. AHK:ssa turnausta odotellaan kuin kuuta nousevaa ja odotukset onkin korkealla. Sekin on tiedostettu, että mahdollisuudet on mihin vain – ja vain voitto kelpaa.
Kalliosaaren Olli ja Viialan Juho kävivät Stadissa pyörähtämässä ja bongasivat siinä sivussa Streethockeyn Stadin turnauksen pelejä Kampissa. Jätkät tuntuivat syttyvän sen verran, että J.Wii-Viiala soittelikin heti illalla ja hekumoi tulevalla turnauksella:
- Toke. Mä oon miettinyt; meillä on ihan saatanan kova joukkue ja vähän tuntuu siltä, että me viedään Turku.
Nyökkäilin puhelimessa ja kysyin mahdollisista juhlista.
- Niin kuin Selänteen Teukka sanoi: “Nää juhlat ei vähään aikaan lopu” ja eikä lopu meidänkään juhlat, väritteli Juho.
Itse uskoin taas Kalliosaaren vasta nyt huomanneen kuinka hienoa Turussa tulee olemaan. Opa olikin villien huhujen mukaan jo viritellyt kotiin olohuoneeseen pienimuotoisen kentän ja harjoittelut koko viime yön rankkareita. Oikein!
AHK:n romuluu-pakkiparin toinen skäfä, Ollbergin Maqqu, lähetti mulle viestin perjantaina klo 23:54: “Maqqu syttyy eniten AHK!”
En tiedä tarkkaan mitä toi tarkoitti, mutta oletan, että kaveri syttyy touhuun.
Kaikki tuntevat tapauksen Jarmo Mäkiaho. Minä ja Kokki oltiin siis SC Magian jätkien kanssa viettämässä iltaa ravintola Domarissa, jonka jälkeen lähdettiin Magian urheilutoimenjohtajan Juha Niutasen kotiin jatkoille. Itse olin hieman heikoissa kantimissa, mutta Magian jätkien tultua perästä päin Niutaselle, olin jo aika hyvin päässyt uuteen nousuun. Tässä vaiheessa Kokki Konovalenko oli jo mennyt omaan pesään. Jekkupartio kuittasi tilanteen ja Jarmo Mäkiahosta tuli elävä legenda. Lisää asiasta Videot-osiosta, jonka salasanan löytää AHK-yhteisöstä.
Itse olin käymässä koulujenloppuina Turkkusessa. Pelipaikkaa haisteltiin ja asfaltti oli tuttu. Myös jatkopaikat tulivat tutuiksi ja myös pelikavereita näkyi. Kaikkein positiivisinta oli nähdä, kuinka kaikki jätkät oli täysillä mukana ja hehkuttivat DBTL:n keikkaa. Kokkosen Anton syttyi hyvin touhuun, mutta varsinkin Mäkelä ja Suomi – joiden kanssa vietin lähes koko illan – tuntuivat räjähtävän liitoksistaan elleivät pelit käynnisty pian.
Aivan turha on siis enää kysyä keneltäkään “syttyykö”, koska se on tullut hyvin selväksi tässä.
Go AHK, go!
Kirjoittaja: ahkteam 
